Sukkasadonkorjaus

Koska tavakseni on ilmeisesti kaikista hyvistä aikeistani huolimatta vakiintunut pitää muutaman kuukauden kestoisia erinäisistä syistä (lähinnä saamattomuudesta) johtuvia taukoja bloggaamisesta, päätin ottaa nyt inspiraation iskiessä siitä kaiken irti ja ympätä samaan postaukseen kaikki loppuvuoden 2016 valokuvatut ja kovalevylle asti siirretyt käsityöt. (Nämäkin kuvat olisivat varmasti edelleen kameran syövereissä ilman tammikuista lomamatkaa ja sitä varten tehtyä muistikortin tyhjennystä.)

Työkaverini pyysi minua tekemään tyttärelleen joululahjaksi raitasukat vihreillä korostuksilla. Jouduin käsittelemään kuvaa tosi paljon, että metsänvihreä sävy edes vähän erottuu - alkuperäisissä kuvissa se näytti mustalta. Minun jalkoihini koon 39 sukat olivat liian isot, kuten kuvista näkyy, mutta saajalleen Martalle kuulemma hyvin sopivat. Nämä sukat valmistuivat lokakuussa. Ohje on ihan vaan omasta päästä perussukka tiimalasikantapäällä ja lankana Novitan Nalle.

Näiden seuraavien sukkien kuvaaminen kestikin sitten oikein urakalla. Ne valmistuivat jo heinäkuussa ja onnistuin ottamaan kameran käteen vasta marraskuussa. Heinä-elokuulle sijoittuvalla remontilla ja muutolla oli totta kai osansa, mutta myönnettäköön että suurinta roolia tässä näyttelivät Laiskuus ja Saamattomuus.

Ohje on Cookie A:n Jedi Mind Tricks. Olen huomannut, että Cookie A:n mallit ovat yleensä minun jalkoihini vähän liian väljiä, ja neuloin nämä siksi 0,25 mm suositusta pienemmillä puikoilla. Sukista tulikin sitten niin napakat, etten ole juurikaan käyttänyt niitä. Voisin nyt keväällä ottaa ne aktiivikäyttöön, ehkäpä ne siitä venyisivät, kuten villasukille yleensä käy.

Lankana näissä on pari vuotta sitten joululahjaksi saamani Eiku-kerä Louhittaren luolan Väinämöistä. 

Sitten kävi niin onnellisesti, että saimme kuulla iloisia uutisia: lähipiiriimme oli tulossa vauva! Nyt tuo ihana pikkuinen Isla (josta muuten tuli epävirallinen kummityttäremme) on jo pari päivää yli kuukauden ikäinen, mutta nämä junasukat neuloin heti vauvauutisten jälkeen. Lankana samainen Eiku ja koko aika lailla vastasyntynyt.

Marraskuisilta kässämessuilta kannoin kotiin 11 lankavyyhtiä. Oli sentään kolme niistä siskoni ostamia. Siskontytärtä varten hankitusta kerästä syntyi ensimmäisenä tällaiset sukkaset.

Lanka on Handun Perussukkalankaa ja ohje Ann Kingstonen Socks for Little Witches.

Seuraavaksi neuloin siitä pienet lapaset sukkien kaveriksi. Harmi vaan, että olen aina ollut todella surkea arvioimaan sopivaa lapaskokoa, ja näistä tulikin sopivammat minun silloin-lähes-kolme-ja-puolivuotiaalle-nyt-jo-melkein-neljävuotiaalleni. Viivi otti ne kuitenkin täksi kevääksi käyttöön, ehkä nekin venyvät... Ja lankaa on sen verran jäljellä, että saan ensi syksyksi tehtyä uudet. Näiden ohje oli ihan omasta päästä.

Siskonpojalle valikoitui vihreäsävyinen Handu Perussukkalanka. Sovelsin näihin Niina Laitisen Suklaajoki-sukkien ohjetta, alkuperäinen ohje kun on kirjoitettu paksummalle langalle ja isommalle jalalle. Tuo kummipoikani vaan oli mennyt tekemään sellaisen tempun, että oli mokoma kasvaa hujahtanut enemmän kuin luulinkaan. Mahtaako se olla tavallista tuollaisille melkein kymmenvuotiaille pojankoltiaisille? Sukat olivat joka tapauksessa vähän tai oikeastaan aika paljonkin liian napakat ja sopivat paremmin pikkusiskon jalkoihin. Viivi sai siis kerralla kahdet sukat. (Joonakin sai kyllä myöhemmin omansa, mutta ne kuvat taitavat olla vielä kamerassa niiden tammikuisten lomakuvien seurana.)

Olisikohan nyt ensi kerralla sitten vaikka kakkujuttuja? Niitäkin on nimittäin kyllä tehty, Huitulan marraskuisesta synttärikakusta lähtien. Eihän siitä ole kuin vasta puolisen vuotta... No, ehkä on parempi etten tässä kohtaa mene lupailemaan mitään, voihan olla että kirjoitusinto iskee seuraavan kerran vasta ensi jouluna. Toivottavasti kuitenkin vähän aiemmin! 

Instagramiin laitan paljon useammin lyhyitä juttuja, vaihekuvia ja keskeneräisiä, siellä siis kannattaa seurata, niin pysyy parhaiten ajan tasalla!