Sipuliinan 1-vuotiskakut

Aloitetaan kamalan kuluneella, mutta erittäin paikkansapitävällä kliseellä: tuntuu aivan uskomattomalta, että siitä todellakin on jo paria viikkoa yli vuosi, kun Sipuliina putkahti maailmaan 1790 gramman painoisena ja 43 senttimetrin pituisena pienenä rääpäleenä. Kirjaimellisesti putkahti - voin kertoa, että syntyessään melkein tasan kaksi kiloa painavamman isoveljen kanssa sain työskennellä hieman enemmän. Pikku tirriäiseni on kuitenkin kasvanut yhden ainoan vuoden aikana aivan käsittämättömän paljon (kuten pienet lapset usein tuppaavat tekemään). Paino on lisääntynyt melkein seitsemällä kilolla ja pituus hiukkasen yli 30 sentillä!

Ensimmäistä synttäriä juhlittiin ensin ihan pienten kakkukahvien merkeissä. Sinne tein Marianne-moussekakun raikkaalla vadelmakiilteellä, mutta tämä kakku valitettavasti kuulostaa ja näyttää paljon herkullisemmalta kuin mitä se syödessä oli. Liivatteiden suuri määrä epäilytti jo leivontaa aloitellessani, mutta päätin noudattaa ohjetta. Liivatetta oli kuin olikin liikaa ja kakun rakenteesta tuli kumimainen. Lisäksi täytteeseen kuulunut maitorahka jotenkin söi Marianne-karkin maun, vaikka käytin ohjetta enemmän Marianne-rouhetta. Harmi. Kakun idea on kuitenkin herkullinen ja kehitettävissä, kunhan vähentää liivatteen määrää ja vaihtaa maitorahkan tuorejuustoon tai vaikka turkkilaiseen jogurttiin.


Varsinaiset juhlat vietettiin syntymäpäivää seuranneena viikonloppuna. Juhlapöydän kruunuksi pääsi suklaakakku mansikka-mascarponetäytteellä. Päällinen ja koristeet ovat sokerimassaa sekä sokerimassan ja gumpasten sekoitusta.




Sain Facebookin puolella pyynnön kuvata myös kakun sisustaa ja kerroksia, ja tässäpä niitä nyt olisi! Tällaisia kuvia on ollut tarkoitus ottaa aiemminkin, mutta juhlahulinassa meinaan monesti unohtaa kuvata jopa ihmisiä, saati sitten kakkuja. Koitan kuitenkin kunnostautua tälläkin saralla, koska itseänikin kiinnostaa kakun ulkokuoren lisäksi myös sisältö.


Minun pitäisi varmaan ottaa osaa jollekin kuvankäsittelykurssille... Harmittavan harmaiksi jäivät nämäkin kuvat enkä oikein osaa tehdä niille mitään. Kakun täyte oli kuitenkin mansikasta johtuen vaaleanpunaista, vaikka kuvissa näyttääkin vaaleanruskealta.


Tein tarjolle myös vadelma- ja puolukkatäytteisia macaron-leivoksia sekä aivan ihanan jogurtti-juustokakun pensasmustikoilla - tämä resepti jää aivan taatusti vakikäyttöön, niin herkullinen kakku sillä tuli! - mutta ne unohdin kaiken tohinan keskellä kuvata...

Kiitos kaikille ihanille juhlijoille ja erityiskiitos siskolleni suolaisten tarjottavien loihtimisesta, ja ennen kaikkea tietenkin

♥♥♥ onnenpusuja omalle pienelle muruselleni ♥♥♥

Kommentit

  1. oon pettyny ihan samaan marianne-kakkuun joitakin vuosia sitten! se todellakin kuulosti ja näytti paljon herkullisemmalta ja ihan samat ongelmat reseptissä mäkin huomasin.

    jos saat inspiraation sen kehittämiseen ennen mua ni oon enemmän kuin innoissani ;)

    http://sokerileipurinkotona.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä itse asiassa pääsen kehittämään tätä jo tänään, koska tyttären kummisetä ilmoitti tulevansa huomenna aamupäivällä synttärikahville! :D Julkaisen reseptin täällä, jos siitä tulee onnistunut!

      Poista
  2. Ai että on hyvännäköisiä kakkuja! Taidanpa liittyä tännekin lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta paljon ja lämpimästi tervetuloa! :)

      Poista
  3. Tosi herkun näköinen tuo juhlakakku! Ja onnea taaperotytölle, kohta meidänkin vauvanen täyttää vuoden, nyyh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos! :) Ihan kamalan nopeasti on kyllä mennyt tämä vuosi!

      Poista
  4. Milloinkos on Tomaattiinan tai Porkkaniinan syndet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, meillähän on täällä paikalla vitsiniekka! Ha! Ha! Ha!

      Poista
    2. Kuka tässä muka nyt vitsailee? Kun kerran lähdetään erikoisuudentavoitteluun, niin pitäähän sitä mennä ihan loppuun asti.

      Poista
    3. Anonyyminä on helppo huudella erikoisuudentavoittelusta. Jos olisit yhtään useampaa postausta selannut, olisit saattanut huomata, että kyseessä on kuin onkin lapseni anonymiteettiä suojaava bloginimi. Myöskään toisen lapseni oikea nimi ei ole Huitula.

      Poista
    4. Miten anonyymius ja erikoisuudentavoittelu korreloivat? :D Ja ei nykyäityileistä koskaan tiedä, milloin Ridge-Petteri-Kullanmuru-Taikakukka-Pertti-Kuunsäde on oikea nimi ja milloin bloginimi.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit